Elämäni hevoset

Suomenhevosruuna Kärjen Hunnu. Hunnu on mun tätini (joka myös kummini) hevonen, ja oon seuraillut sen elämää jostain 2008 vuodesta asti..? Eli aika monet vuodet! Ekaa kertaa taisin käydä Hunnun selässä joskus keväällä 2010? Jolloin Hunnu oli siis vajaat viisi vuotta. Hunnuhan oli joulukuuhun asti Harussa, mutta vaihtoi sitten maneesitallille. Oon liikutellut ja hoidellut Hunnua lähes jokaisella tallilla jossa se on ollut :) Viime vuonna Hunnu laidunsi kesällä meidän pellolla ja loppusyksystä ja alkutalvesta liikutin sitä viikonloppuisin. On tosi hienoa kun on nähnyt minkälainen se on eri paikoissa ollut ja muutenkin nähnyt millaseksi hienoksi hevoseksi se on kehittynyt!

Hunnu, kuvia järjestyksessä 2008-2012

Vuonohevostamma Mimmi. Mimmi on kyllä ehdoton ykkönen näissä elämäni hevosissa, se on opettanut mulle niiin paljon ja natsattiin tosi hyvin yhteen. Hyppäsin sillä ekat kunnon esteeni, hoidin sitä leireillä, maastoilin sen kanssa, sain siltä ison kasan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Muistan edelleen viimeiset tunnit kun menin Mimmillä, olin vihdoin oppinut miten se kulkee oikeinpäin. Kun talli lopetti, yritti omistaja kovasti kaupitella Mimmiä mulle, koska sovittiin niin hyvin yhteen. No kuten ehkä huomaa, ei se Mimmi mulle tullut.. Mulla ei oo kauheesti mitään hyviä kuvia kun ratsastan Mimmillä, mutta tässä nyt mahollisimman monipuolisia fotoja :)

Mimmi

Ja sitten  Darcy. Nykyinen hoitohevoseni/liikutettavani, eestinurheiluhevonen, viitisen vuotta. Ei epäilystäkään etteikö se menisi tähän. Oon hoidellut Darcya nyt jonkun puoli vuotta, täysin virallisesti melko tarkalleen 5 kk. Kaikki alkoi siitä, kun Darcyn & Rahelin omistaja kyseli hepoille hoitajaa ja kun me melko paljon tallilla Hannan kanssa käytiin, niin ei epäilystäkään etteikö haluttaisi! Ne oli - ja on edelleen - nuoriksi hevosiksi tosi fiksuja ja järkeviä tapauksia. Silloin mä en todellakaan ajatellut mitenkään realistisesti että joskus saisin kiivetä ton itse pyhyyden selkään, mutta kummasti siellä ollaan nyt kolme kertaa oltu. Toivottavasti tää "kolmas kerta toden sanoo" ei päde tällä kertaa, nimittäin kolmannella ratsastuskerrallahan multa murtu tää solisluu. Darcyn kanssa oon oppinut myös tosi paljon maastakäsin työskentelyä, seurannut mielenkiinnolla nuoren hevosen koulutusta ja sitä mitä siitäkin on jo lyhyessä ajassa muodostunut. Darcyhan on tällä hetkellä tosiaan valitettavasti myynnissä.. :(

Darcy

Ois kiva tietää onks tällaset postaukset tylsiä vai oisko vastaaville lisääki kiinnostusta? :) Teen tälle joskus varmaan jonkun jatko-osan, koska noita hevosia vielä riittäis.. :D